KAUKONÄKÖISYYS (HYPEROPIA)

KAUKONÄKÖISYYS (HYPEROPIA)

Kaukonäköisyys (kaukotaittoisuus) eli hyperopia ilmenee, kun silmä on tavallista lyhyempi tai sarveiskalvo on tavallista suorempi. Sen vuoksi valonsäteiden polttopiste on verkkokalvon takana eikä itse verkkokalvolla. Se on varsin tavallinen taittovirhe, joka on usein perinnöllinen. Silmän mykiö rasittuu joutuessaan taittamaan valoa verkkokalvolle, mikä saattaa johtaa ylirasittumiseen, päänsärkyyn, kahtena näkemiseen ja silmien väsymiseen.

Vauvat ja lapset ovat tavallisesti kaukonäköisiä. Kun silmät kasvavat ja pidentyvät, taittovirhe korjaantuu itsestään. Yleensä näin käy 7–8 vuoden iässä. Nuoret, joilla kaukonäköisyys jatkuu, eivät yleensä oirehdi, sillä silmän mykiössä on tuolloin tarpeeksi joustavuutta katseen tarkentamiseen ilman silmälaseja tai piilolinssejä. Iän myötä mykiö kuitenkin kangistuu ja oireita alkaa yleensä ilmetä 30–40 vuoden iässä.

Kaukonäköisyyden oireet

Useimmilla ei alkuun ole lainkaan oireita. Iän karttuessa voi olla yhä vaikeampaa tarkentaa katsetta lähellä oleviin esineisiin ja kaukanakin olevat kohteet voivat näyttää sumeilta. Lukeminen tai muu lähityöskentely voi tuntua vaivalloiselta, koska mykiöiden on rasitettava itseään enemmän. Osalla ihmisistä ilmenee päänsärkyä tai he tuntevat silmänsä erittäin väsyneiksi pitkän lähityöskentelyn jälkeen.